Matkapäiväkirja 12.

Uusia kokemuksia ja irti päästämistä:
"Parempi vähän rahaa,
kuin olla jonkun orjana"

Longreach, Australia

Potkurikoneella kohti +45 asteista Longreachiä

Ilmassa oli odotuksen tuntua. Matka potkurikoneella kohti Longreachia, Queenslandin osavaltion länsiosaa oli varsinaista bumpyridea. Perillä ilma oli kuuma ja kuiva + 40-50 astetta. Ympärillä näkyi erämaata, keltaista hiekkaa ja siellä täällä ruohotupsu sekä kitukasvuisia pusikkoja.

Lentokentältä minua tuli hakemaan nautatilan omistajan vaimo. Automatka Longreachin kaupungista tilalle, keskelle ei mitään, kesti 1,5h. Perillä odotti vanha ränsistityneen näköinen, auringon polttama talo ja vihreä piha autiomaan keskellä. Pihan ympärillä oli ruostunutta metalliromua sekä vanhoja traktoreita ja muita työkoneita sisältäviä halleja. Koirat tervehtivät haukkuen. Majoituin talon vieressä sijaitsevassa vajassa, jossa oli kaksi huonetta ja ulkosuihku sekä vessa (jonka pöntössä asui kirkkaan vihreä sammakko). Sängyn patjat olivat saaneet homekuorrutteen ja pinnat olivat hiekkatomun peitossa.

Nautatilalla eläintenhoitajana  77h viikossa

Paikka oli siis nautatila. Naudat olivat erämaassa, omalla maalla vapaina. Tilan omistajan vaimolla oli 70 eläintä lemmikkinä. Työntekijän työtehtäviin kuului kaikista eläimistä huolehtiminen. Tilalla oli hevosia, hanhia, vuohia, koiria, sikoja ja vasikka. Aamulla kaikki eläimet päästettiin ulkoilemaan, eläinten kanssa leikittiin ja illalla eläimet syötettiin. Koiranpentu, kaksi pientä vuohta ja vasikka tarvitsivat jatkuvaa huolenpitoa mm. useamman kerran päivässä tehtävän pulloruokinnan vuoksi. Lisäksi eläimiä oli loukkaantunut, joten ne tarvitsivat lääkityksiä ja hierontaa useamman kerran päivässä. Kyllä, vuohia hierottiin kaksi kertaa päivässä. Lisäksi päivittäinen talon siivous, pyykkäys, ruuanlaitto, tiskaus ja puutarhan hoito kuuluivat hommiin. Koko nautakarjan ja tilan vesihuoltojärjestelmän toiminnasta huolehtiminen sekä sadettimien käynnistys useamman kerran päivässä oli myös työntekijän vastuulla.

Työpäivä alkoi klo 5.30 aamulla ja loppui klo 20.00 jälkeen illalla. Päivällä oli pari tuntia vapaata, ellei tullut jotain ennalta-arvaamatonta tehtävää. Kahdeksan jälkeen aterioitiin yhteisellä aterialla. Töitä tehtiin seitsemänä päivänä viikossa ja työtunteja kertyi viikkoa kohden 77h eli 11h päivässä. Palkkaa sai 380€/vko.

Talon erikoiset säännöt

Talossa oli 5 makuuhuonetta tyhjillään ja 10 sänkyä, jotka olivat varattu vieraille. Reppureissaajien paikka oli nukkua ulkona, kuten perheen rakkaiden koirien. Talon vessassa emme saaneet käydä, vaan meidän piti käydä ulkona. Reppureissaajille oli myös tarkoitettu vain tietyt ruuat. Talon työtehtäviin oli tarkat kaavat, minkä mukaan ne tuli toteuttaa. Esimerkiksi pyykkien viikkaus tuli tehdä tietyllä tavalla ja isäntäväen vaatteet tuli asetella kaappiin tarkasti omalle paikalleen, pinoihin värien mukaan.

Aiempi reppureissaaja, (kenen paikalle olin tulossa) Kiinalainen tyttö ei juurikaan puhunut englantia. Välillämme oli lievästi sanottuna kielimuuri. En ymmärtänyt hänen ohjeistuksista ja hän ei ymmärtänyt, kun yritin kysyä työtehtävistä. Tilanne oli hieman ongelmallinen, sillä työhön kuului se, että saatoit olla pari viikkoa farmilla yksin ja vastata koko tilasta.

Siivosin hämähäkkin seittejä katon rajasta ja nurkista, kun katseeni kiinnittyi makuuhuoneen sängyn vieressä nojaaviin aseisiin. En voinut kuin miettiä, että olisikohan minulla enää päätä jäljellä, jos näillä ohjeistuksilla vahingossa sössisin nautakarjan vesihuollon ja koko karja kuolisi. Fakta kun kuitenkin oli se, että puolet ohjeistuksista oli minulla mennyt kielimuurin vuoksi täysin ohi. Olisin pian yksin vastuussa koko tilasta.

Hieno kokemus, kiitos, jatkan kohti uusia seikkailuita

Työmäärän ja työolosuhteiden vuoksi totesin, että tämä työ ei ole minua varten ja päätin jatkaa matkaa. Sain hienon kokemuksen työskennellä keskellä ei mitään autiomaassa ja eläinten parissa. Näin mitä kuivuus on – kun sade on ihme. Näin mielettömän upean tähtitaivaan ja uskomattomimmat salamat ikinä, jotka täyttivät koko taivaan. Näin ukkosen ilman sadetta. Jouduin ja pääsin kohtaamaan oman arvoni ja rajani työntekijänä. Kiitos Longreach näistä kokemuksista ja opeista.

Ilmastonmuutos vai normaalia niin kuin Dinosaurusten aikaan?

Lava-autolla kohti bussiasemaa minua lähti viemään farmin vuokratyöntekijä. Laiha, vahvasti aussiaksentilla varustettu Cowboy.

Juttelimme ilmastonmuutoksesta ja aavikolla selviämisestä. Cowboy kertoi kuinka nykyinen aavikko oli vielä 10 vuotta sitten ollut vihreää nurmea. Sadetta ei kuulemma ole saatu enää kuuteen vuoteen ja monia maatiloja oli jouduttu lopettamaan sekä monet olivat siten menettäneet työpaikkansa. ”Mitä aiotte tehdä ilmastonmuutoksen eteen?” kauhistelin. Cowboy katseli minua huvittuneena: ”Emme mitään tietenkään, tämä on ihan samaa normaalia lämpenemistä, niin kuin silloin dinosaurusten aikaan”.

Ei voi todeta, kun että täällä on kyllä jänniä ihmisiä.

Cowboyn selviytymisvinkit aavikolla

Suomityttö ihmetteli miten aavikolla voi selvitä ja sain Cowboylta Survivor vinkit:

  1. Korjaa auto jos se menee rikki (”niin, mutta jos ei osaa?”)
  2. Aina lähtiessä kerro jollekulle, mihin olet menossa
  3. Ota aina vettä mukaan
  4. Mikäli auto sammuu, pysy autossa. Yleisin virhe on lähteä kävelemään, koska 50 asteen lämpötilassa auringon paisteessa saat nestehukan parissa tunnissa. Kuulemma kaikki kuolleet ovat kävelemään lähteneitä turisteja.

Parempi vähän rahaa, kuin olla jonkun orjana

Edessä odotti 18h bussimatka Brisbaineen. Takaraivossa kummitteli se, että luovutinko liian helpolla ja mites nyt kun ei ole töitä? Odotin bussia juna-asemalla pari tuntia 45 asteen kuumuudessa ja olin ihan läpimärkä hiesta, kun pääsin bussiin. Bussikuski kysyi, että mitä tein Longreachissä. Kerroin työkokemuksestani ja bussikuski sanoi: ”Parempi vähän rahaa, kuin olla jonkun orjana” <3

Sometimes letting things go
is an act of far greater power than defending or hanging on.”

-Eckhart Tolle-

Personal training_dreamcoaching