Matkapäiväkirja 9.

Terveisiä Jurassic Parkista ja Nemoa etsimästä!

Cairns

Cairns on yksi niistä kohteista missä ei edes tarvitse olla tai tehdä mitään kovin erikoista, kun siellä on jo hyvä olla.

Työnhakua laguunilla maaten

Työnhaku ei onnistunut tehokkaasti suorittaen, joten nyt olin päättänyt ottaa erilaisen linjan. Työnhaku saisi tapahtua samalla kun nostin jalat ylös laguunilla ja painoin aurinkolasit nenälle – joka päivä työpaikkailmoituksia silmäillen, ilman stressiä. Yritän muistuttaa itseäni edelleen siitä, että tämän pitäisi kuitenkin olla WorkingHOLIDAY ja että tällä matkalla olisi ihan suotavaa palautuakin.

Sitten se oli siinä: TÄYDELLINEN workingHoliday TYÖPAIKKA! Eläinten hoitoa extreme olosuhteissa aavikolla, keskellä ei mitään ja yli 40 asteen lämmöissä. Tämä paikka oli saatava! Oli jo keskiyö ja nousin hiukset pystyssä sangyssä istumaan. Työhakemus oli tehtävä heti. Mikäli olisin ensimmäinen hakemuksen lähettänyt, olisin vahvemmilla hakuprosessissa laskelmoin. Siipä tuumasta toimeen. Tämä työ oli saatava, mutta miten? ”Your best option to this job” runoilin otsikoksi. Etanan limassa ollaan jo yhdessä farmityössä pyöritty, 40 asteen ulkoilma työkin on koettu, Suomessa meillä löytyy sähkötön mökki ja rakastan eläimiä. Matkaan lähti hakemus ja cv. Sitten vaan peukkuja pystyyn ja odottamaan.

Tervetuloa Jurassic Park:iin, maailman vanhimpaan sademetsään

Luontomatkailu ja erityisesti sademetsät ovat aina olleet minulle se must – juttu, joten tässäpä minun pyhiinvaelluskohde. Vihdoin pääsin käymään maailman vanhimmassa sademetsässä: Daintree World Heritage Rainforest:ssa. Buukkasin matkatoimiston kautta matkan, jotta varmasti pääsisin kohteeseen. Sademetsää, upeita näköalapaikkoja, uimista sademetsän makean veden lammessa, käynti yleisöltä suljetulla hiekkarannalla ja krokotiilien bongaus safari. Ihan mieletön paikka! Pojat olivat vaan matkatoimistolla buukanneet minut reissulle teinien kanssa. Ristin reissun bilebussiksi, jossa volat oli kaakossa ja tekno pauhasi aina, kun bussi lähti liikkeelle. Tämä täti istui keltaiset korvatulpat korvissa menossa mukana. Onneksi ei tullut vanha olo. Enkä tietenkään sanonut mitään, koska olen suomalainen. Mutta elämä on ja oli nättejä maisemia sekä upea elämys.

Nemoa etsimässä: Snorklausreissu Isolle valliriutalle osa2.

Iso valliriutta oli pääsyy miksi Australiaan tulin: halusin nähdä korallit vielä, kun ne ovat elossa. Nyt kun Cairnsissa jälleen olin, ajattelin buukata toisen snorklausreissun. Aurinkoisella ilmalla snorklaaminen koralliriutalla on kuin akvaariossa uisi. Värikkäitä koralleja kaikissa mahdollisissa väreissä ja upeita isoja kalaparvia, jotka kääntyilevät aina yhtä aikaa samalla auringon valoa heijastaen. Ja tietenkin sain bogata myös sen ihanan keltaisen pikkukalan eli Nemon.

Kokovartalon peittävää mustaa märkäpukua käytetään vaarallisten meduusojen suojana. Surullista on se, että iso osa koralliriutasta on tuhoutunut ilmaston lämmetessä. Tästä seuraa myös kalakantojen romahtaminen, sillä kalat ovat riippuvaisia koralliriuttojen tarjoamasta ravinnosta ja suojasta. Kuollut koralli muuttuu valkoiseksi ja näitä valkoisia hautaumaita oli jo puolet näkemästäni merenpohjasta, niin tällä kuin keväällä tekemälläni snorklausreissulla.

Vinkkinä kun lähdet snorklausreissulle:

Matkapahoivointi pillerit on tosi jees. Kaikilla venereissuilla, kun on aina vähintään se 1/3 porukasta joka heitää laidan yli oksentamaan (vaikka ei normaalisti olisi matkapahoinvointia). Pilleri huuleen ja katse kaukaisuuteen niin no worries.

"A walk in nature
walks the soul back home."

-Malak El Halabi-

Personal training_dreamcoaching