Matkapäiväkirja 2.
Majoituskatastrofi ja Kiinalainen pelastus
Peking, Kiina
China Airways ja rinkan jälleennäkeminen
China Airways oli ensisukellus Kiinalaiseen kulttuuriin: Yhdeksän tuntia paljon kovaäänistä keskustelua kiinaksi ja jänniä tapoja. Kiinan päässä lentokentällä meni pari tuntia: Sormenjälkiä, kuvauksia ja luukulta toiselle. Vihdoin kun pääsin jännityksellä katsomaan onko matkatavarani todella tulleet perille: Rinkka odotti laukkukarusellissa malttamattomana matkaan pääsyä. Ihana jälleennäkeminen!
Olin tässä kohti ollut 30h hereillä. Lennolla Kiinalaista lapsukaista harmitti minusta seuraavalla penkkirivistöllä koko lennon ajan. Viihdytin itseäni siis koko rahan edestä Kiinalaisella viihdekirjastolla, joka toimi kun tykkäsi ja miten tykkäsi. Länsimaisia elokuvavaihtoehtoja oli kymmenen ja kaikki loput Kiinalaista laatuviihdettä. No ei tullut ainakaan valinnanvaikeutta.
Lentokentällä wifi ei toiminut ja jouduin mennä infopisteelle hakemaan apua suunnistaakseni varatulle hostellille. Päätin ottaa taxin, koska ilman wifiä en pystyisi junalla suunnistamaan. Infopisteen tyttö kirjoitti ystävällisesti hostellin nimen Kiinaksi. Taxikuski ei puhunut lainkaan englantia ja kommentoi kovaäänisesti kiinaksi (ilmeisesti) liikenteen tapahtumia.
Amazing race:a ja ikävä yllätys
Hostellille pääsy ja suunnistus muistutti lähinnä Amazing race -sarjan jaksoa, mutta VIHDOIN olin oikean oven takana. Ovesta kurkisti kuusi ystävällisen näköistä Kiinalaista, jotka kaikki alkoivat yhtä aikaa kuoria tätä koppakuoriaista muistuttavaa reppukasaa eli minua. Kolme otti rinkan, neljäs repun, viides otti kengät ja kuudes työnsi minulle sandaalit jalkaan. Innokkaan tervetuloseremonian jälkeen kaikki kuusi tuijottivat minua rivissä, leveästi hymyillen. Väsyneenä, mutta onnellisena maaliin pääsystä annoin passini ja varaustiedot. Tämän jälkeen alkoi kova selvittely Kiinaksi, mistä jo oikeastaan tiesin että jotain on vinossa. Saan kuulla englanniksi vahvalla kiina-aksentilla: ”Emme voi majoittaa Transit-viisumilla matkustavia” ja samalla eteeni työnnettiin Ipad ja sopimusehdot: pienellä präntillä oleva teksti, huomioitavaa otsakkeen alla. Tuli syvä hiljaisuus. No niin. Alkoi naurattaa. Tämä oli jo niin älytön tilanne viimeisen vuorokauden jälkeen, että ei tässä voinut enää kuin nauraa.
Sain kuulla että Kiinan hallitus oli säätänyt sellaisen lain, että pienet hostellit eivät saa majoittaa Transit viisumilaisia eli pari päivää Kiinassa matkaavia. Itse pienyrittäjänä huomasin mielessäni kiukustuvani tämän pienen ja ystävällisen hostellin puolesta. Mielestäni varsin typerät säännöt, kun ei anneta toisten tehdä työtään ja kasvaa. Sain myös kuulla että mikäli olisin tullut eilen, kansallisena pyhäpäivänä, minua ei olisi päästetty lentokentältä maahan: ”Olet onnekas kun saavuit tänään”, minulle todettiin.
Pelastuksena kuusi ystävällistä Kiinalaista
Sitten ei muuta kuin hihat heilumaan. Kiinalaiset seurasivat hetken reaktiotani ja kun en saanut raivokohtausta vaan pahoitellen totesin etten ollut nähnyt kyseistä sääntökohtaa, alkoi ympärilläni taas kuhina. Yksi ohjasi minut istumaan, toinen toi vettä, kolmas toi reppuni, neljäs kehoitti perumaan varauksen ja katsomaan korvaavaa majoitusta booking:sta. Wifi ei toiminut, josta sain käskyn laittaa VPN päälle. Tunsin itseni idiootiksi, mutta pakkohan se oli kysyä: ”Mikä on VPN? En ole ikinä kuullutkaan”. Sain virnistyksen ja vastauksen: ”Se on Kiinalaisten juttu, annatko puhelimesi?”.
Lopulta puhelimeni kimpussa oli kaksi kiinalaista ja pelissä kolme IPhone:ia, kun puhelimen säätöjä, wifiä ja VPN:ää yritettiin saada toimimaan.
Uusi varaus saatiin tehtyä ja nykyisestä hostellista vielä soitettiin ja varmistettiin että toinen hostelli voi ottaa Transit-viisumilaisia. Lisäksi vanha varaukseni peruutettiin veloituksetta. Kolme kiinalaista auttoi rinkan selkää, neljäs antoi repun, viides vaihtoi kenkäni ja kuudes oli soittanut minulle taksin. Minua lähdettiin vielä saattamaan taksille.
Istuin taxissa, kuudes kiinalainen vilkutti ja taxikuski alkoi tuttuun tapaan murista omiaan kiinaksi.
Olin kiitollinen kuluneen tunnin tapahtumista ja varsin harvinaislaatuisesta avusta. Minulle varmistettiin uusi majoitus ja saatettiin turvallisesti matkaan <3
“There is no exercise better for the heart
than reaching down and lifting people up.”
-John Holmes-
2 Comments
Nana · 15.10.2019 at 22:16
Vautsi! Kuulostaa todella ystävälliseltä hotellilta! Sellainen mielikuva on ollut, että todellisissa suurkaupungeissa ei usein tule vastaan tämän kaltaista vieraanvaraisuutta, ehkä se mielletään pienten paikkakuntien ominaisuuksiin. Mutta oli jännittävä lukea tätä ja hieno kuulla miten sujuvasti asiat hoituivat!
Leena Nieminen · 16.10.2019 at 11:27
Oli kyllä ihan esimerkillistä huolenpitoa toisesta ihmisestä. On ihan totta (ainakin oman kokemuksen mukaan) että pienemmillä paikkakunnilla ollaan yleensä enemmän viraanvaraisia, mutta tässä saatiin hieno poikkeus sääntöön. Mukava kuulla että olit matkassa mukana ja oli jännittävä lukea. Lisää jännitystä luvassa taas seuraavassa Matkapäiväkirja osiossa 😉