Matkapäiväkirja 1.

Elämänmuutos ahdistusta ja
kadonneiden matkatavaroiden kohtalo
Suomi
Elämänmuutos ja muuttoahdistus

Olin pakannut kaikki tavarani varastoon. Tavaravuori oli hyvin kaukana ennkkomielikuvistani: kauniisti pakatusta laatikkorivistöstä. Oli aika surullistakin nähdä kaikki tärkeät tavarani pinottuna epämääräiseksi sekamelskaksi. Palatessani tyhjään asuntoon, en osannut ajatella muuta kuin: ”Mitähän minä olen mennyt tekemään?”. Eikö tässä kohti pitäisi tuntua maailman aukenevan ja olon tuntuvan äärettömän kevyeltä? Kuin raskas taakka putoisi hartioilta ja voisit taas hengittä? – Mutta ei. En ollut pätkääkään helpottunut tai huojentunut. Olin vain järkyttynyt siitä että olin pakannut kaikki tavarani varastoon. Mitään varastosta ei saisi ulos ennen kuin muuttaisin johonkin ja kaikki tavarani purettaisiin ulos varastosta.

Koko omaisuuteni oli tällähetkellä yhden rinkan sisältö. Olin koditon. Enkä tiennyt olinko tehnyt peruuttamatton virheen luopuessani asunnosta. Kerrassaan hienoa, mietin. Isojen elämänmuutosten kohdalla on kuitenkin normaalia olla järkyttynyt ja tästä yritin muistuttaa myös itseäni.

Yön yli nukuttuani, tiesin tehneeni oikean päätöksen asunnon suhteen. Oli aika siirtyä eteenpäin elämässä. Kyseinen asunto oli joskus unelmieni asunto, mutta unelmillakin on tapana muuttaa muotoaan ja päivittyä. Pitkän, seitsemän kuukauden reissun alla päätös asunnon luopumisesta oli myös taloudellisesti järkevä.

Ensimmäinen määränpää: Peking ja Kiinan muuri

Viimeinen kuukausi oli ollut minuuttiaikataulua ja minuuttiaikataulu jatkui aina lentokentälle asti. Lentokoneessa sain vihdoin aikaa huokaista ja alkaa miettiä että mihinköhän tässä ollaan menossa.

Ensimmäinen määränpää oli Kiina, Peking, jossa ajattelin pyörähtää matkan varrella. (Välilasku Kiinassa olisi tullut jokatapauksessa) Tietyissä Kiinan kaupungeissa kun voi olla pari päivää ilman viisumia ja ämpärilistalla on pyörinyt aina ja ikuisesti se Kiinan muuri. Lentoreitti menisi välipysähdyksellä Ruotsin kautta.

Ruotsin kentällä kylmää hikeä ja kadonneet matkatavarat

Helsinki-Vantaalla kerrottiin että rinkka pitäisi hakea Ruotsin kentällä Arlandassa ja tehdä ckeck-in uudestaan. Lento Arlandaan oli myöhässä ja olin kärppänä odottamssa rinkkaani – jota ei ikinä tullut. Ehdin mielessäni miettiä jo sitä pahinta: ensimmäistä kertaa kaikki matkatavarani olisivat hävinneet! Pekingin lennon lähtöön olisi 50min. Alkoi tulla kylmä hiki. Juoksin matkatavaroiden infopisteelle, jossa kerrottiin tavaroiden menneen suoraan Pekingiin. En voinut kuin luottaa tämän ruotsalaisen virkaintoisen miehen sanoihin ja lähdin juoksemaan parin terminaaliin päähän tekemään uudestaan Check-in:iä.

Check-in:ssä kaksi virkailijaa ihmetteli ruotsiksi hävinneiden matkatavaroideni kohtaloa. Otettiin usea puhelu, jonka aikana ehdin toivoa että olisin ollut edes hieman enemmän hereillä ruotsinkielen tunneilla. Vihdoin virkailija sanoi että: ”kummallista kyllä, matkatavarasi ovat menneet suoraan Pekingiin”. Oh, enemmän kuin loistavaa! Olin niin helpottunut! ”Voisitko esittää Kiinan viisumisi?” Vaati virkailija. Sanoin että ”Saan olla Pekingissä 72h ilman viisumia, joten minulla ei ole viisumia – jatkan Australiaan.” Virkailija tuijotti minua kuin lehmä uutta porttia ja minä tuijotin yhtä hölmistyneenä takaisin. Minun tuli esittää Australian lentoliput sekä Australian viisumi, jonka jälkeen asiastani vielä soitettiin eteenpäin. Varsin perusteellisen vatkauksen jälkeen sanottiin että asia kunnossa. Pääsin juoksemaan turvatarkastukseen.

Turvatarkastuksessa kameralaukkuni rullattiin kolmeen kertaan läpivalaisusta ja tarkastettiin käsin: ”Sorry, but that looks bad”. No joo: kamera, pari objektiivia, varavirtalähde, aussipuhelin, cromecast, latureiden johtoja, puhelimen pidike ja selfie-keppi – nämä tietysti voi näyttää joltain muultakin kauniilla kerällä kuin itseltään.

Suoraa juoksua portille ja koneeseen.

Juuri ja juuri, mutta ehdin

rentoutumaan ja nauttimaan China Airlinesin viihdelaitteistolta Kiinalaisesta laatuviihteestä 🙂

"If you´re brave enough to say Goodbye,
life will reward you with a new Hello."
-Paulo Coelho-
Personal training_dreamcoaching

2 Comments

Minna · 8.10.2019 at 17:08

Voi vitsit! Niin kiva lukea tästä blogia! Hienoa, että olet lähtenyt toteuttamaan unelmaasi, vaikka se pelottaakin. Niin sanotaankin, että unelmat ovat henkilön vielä syntymätöntä minuutta. Ne ovat pelottavia, sillä ne ovat aina osa tuntematonta. Mutta kun sinulla on päämäärä minne mennä, elämä näyttää tien 💗 Paljon rohkeutta siis matkaan täältä!

    Leena Nieminen · 9.10.2019 at 13:57

    Kiva Kuulla että blogia on kiva lukea ja olet matkassa mukana 🙂 Toivon mukaan pystyn inspiroida myös muita, samalla kun toteutan omia unelmia.
    Kiitos Minna, ihanasti sanottu <3

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *