Valmentajan henkilökohtainen päivitys ja oman vuoden yhteenveto,
mitä jäi käteen:
Paskin vai paras vuosi ikinä 2020?
Vuoden vaihde on mielestäni yksi vuoden parhaimpia aikoja, kun pääsee summaamaan kulunutta vuotta ja luomaan katsetta sekä tavoitteita tulevaan vuoteen. Erityisesti tänä vuonna on enemmän kuin hienoa jättää taakse kulunut vuosi ja juhlia vuoden vaihtumista!
Useimmat meistä lähti vuoteen 2020 teemalla: ”Tästä tulee paras vuosi ikinä” – kuten yleensä vuoden lopussa / alussa on tapana. Monelle kävi kuitenkin toisin. Vuodesta 2020 tuli haasteiden, luopumisen, selviytymisen, kituuttamisen, pelon, konkurssien, yksinäisyyden, kuoleman, sairauden ja ääritilanteiden vuosi. Vuonna 2020 opimme ehkä myös mikä on elämässä kaikista tärkeintä, sen ettei mitään elämässä pidä ottaa itsestäänselvyytenä ja että yhdessä meissä on voimaa. Vuonna 2020 venyimme ehkä äärimmilleen ja toisaalta osa meistä sai totaalisen pysähdyksen sekä hetkellisesti vetää henkeä, kun kaikki kalenterista tyhjeni.
Sinä kuitenkin selvisit, me selvisimme.
Paskin vai paras vuosi ikinä 2020?
Asenne ja näkökulma ratkaisee sen, pidämmekö vuotta 2020 hirveimpänä vuotena mitä tiellemme on sattunut vai tärkeänä oppikouluna.
Ihminen kasvaa usein vain kärsimyksestä käsin. Elämässä varmaa ja jatkuvaa on vain muutos. Irti päästäminen ja eteenpäin meneminen on se mitä meidän tarvitsee vääjäämättä tehdä. Me päätämme sen, miten suhtaudumme muutokseen. Taistelemmeko vastaan väistämätöntä vai opimmeko ja sopeudumme? Rakennamme uusia toimintamalleja ja tapoja elää?
Henkilökohtaisesti tämä vuosi oli haastavin vuosi ikinä, olin pisteessä mistä minulta oli viety kaikki: Toimeentulo, työ, perhe, koti, harrastus ja ystävät. Olin kokenut puolen vuoden sisään kaksi luonnonkatastrofia ja kiireellisen evakuoinnin toiselta puolelta maapallo ilman takeita jäänkö johonkin maahan välille ja kuinka pitkäksi aikaa. Uudesta-Seelannista sulkeutui maan rajat sieltä lähtiessäni ja Suomessa rajat sulkeutuivat juuri saapuessani maahan. Pääsin tulemaan viimeisellä Singaporen jatkolennolla. Suomeen tullessa minulla ei ollut edes talvivaatteita. Olin pakannut tavarani varastoon lähtiessäni reissuun, joten olin koditon. Corona oli sulkenut kaiken ja tämä tarkoitti myös sitä, ettei minulla ollut työtä. Menetin perheeni – rakkaan koirani muutamaa päivää ennen kuin hänen oli määrä saapua uuteen kotiin mihin aikaistetusti pääsin muuttamaan, taistelin yritystukien saamiseksi pari kuukautta eikä kukaan oikein tuntunut tietävän miten toimia meidän yrittäjien kanssa, mielen kasassa pitävä harrastus – oma kotikuntosali oli suljettu ja ystäviä ei saanut nähdä, koska corona. Sitten loppui lopulta myös jaksaminen.
Voisin tietysti olla kitkerä ja katkera tälle vuodelle sekä sen jatkuville isoille kampituksille. Päätin kuitenkin oppia tästä. Opin sen kuinka sitkeä sitä voi olla, kun on äärimmäinen pakko. Opin sen mitä tarkoittaa aito ystävyys ja kuinka monta upeaa ystävää minulla onkaan ympärillä. Opin sen että apua kannatta pyytää – yksin ei tarvitse jaksaa. Aina voi aloittaa alusta, kaikella on tarkoitus ja tämän tarkoituksen me näemme usein vasta myöhemmin. Opin että joskus vaan pitää päästää irti ja katsoa mihin elämä vie.
Ajattelen niin että tämä oli yksi tärkeimmistä ja vaikuttavimmista vuosista elämässäni tähän asti.
Kiitän siis tämän vuoden opeista sekä ystäviäni korvaamattomasta tuesta tänä vaikeana vuonna. Minulla on jo kaikki, kun minulla on teidät <3
Tehtävä
Pohdi ja kirjoita ylös:
Mikä oli haastavaa vuonna 2020 ja miten siitä selvisit?
Mitä sinä opit tästä vuodesta?
Mitä hyvää vuodessa 2020 oli?
"When something bad happens you have three choices:
You can let it define you,
you can let it destroy you,
or you can let it strengthen you."
-Dr. Seuss-
0 Comments