Matkapäiväkirja 5.

Hello Australia!
I just love this Country

Sydney - Brisbaine, Australia

Australialaisittain G’Day ja TimTameilla päivä käyntiin

Kiinan kentällä Sydneyn konetta odotellessa oli fiilis kuin kotiin menisi. Tiesin miten kaikki Australiassa toimii ja siihen pystyi luottaa että kaikki toimii kuten länsimaissa yleensä.

Australialaisen Qantaksen lennolla kaikki sujui erinomaisesti: ruoka oli hyvää ja palvelu sekä viihdejärjestelmä pelasi erinomaisesti. Lento meni kuin siivillä ja lentoaika Sydneyyn Pekingistä oli 12h. Kiinan haasteiden jälkeen Australian päässä lentokentällä olo oli kuin Liisalla Ihmemaassa. Kylttejä osasi lukea ja ihmisten puhetta ymmärsi sekä tuttuja herkkuja notkui ruokavitriineissä. Sitten muistin – TimTameja, niitä oli saatava ja heti! Tim Tamit ovat siis suklaakeksejä ja voisi sanoa, että ne ovat Australialaisten kansalliskeksejä eli The Aussiherkku. Oikeaoppinen tapa syödä TimTameja on nauttia ne kaakaon kanssa. Keksistä puraistaan vastakkaisista kulmista pala ja keksin läpi imaistaan kaakaota. Sitten kaakaosta mössääntynyt keksi huitaistaan suuhun. 

Kaivoin Aussi pankkikorttini ja tuijotin haltioissani maksupäätettä jolla aikoisin TimTamini maksaa. Muutaman päivän käteisruletin jälkeen oma pankkikortti tuntui varsin luksukselta. 

TimTameja mussuttaen matka jatkui lennolla kohti Brisbainea. Kotifiilistä nostatti entisestään se, että Brisbainen kentällä oli sukulaiset hakemassa. Oli tutut ihmiset ja tuttu paikka mihin mennä. Kiinan seikkailujen ja haasteiden jälkeen oli varsin mieltä rauhoittavaa tietää, että mitään extremeä ei tulisi tapahtumaan seuraavaan pariin viikkoon.

Tarina sukulaisten takaa: Ennennäkemättömiä sukulaisia Australiassa

Mummini ja sittemmin Isäni oli kertonut pienen ikäni, että Australiassa minulla asuu pikkuserkkuja. Tähän olen aina todennut että: ”No minä käyn heitä sitten moikkaamassa kun menen Australiaan”. Ja tähän sain aina tutun naurahduksen: ”Juu juu, no tottakai menet”. 

Kyseistä rallatusta parikymmentä vuotta myöhemmin eli vuosi sitten syksyllä sanoin isälleni: ”Iskä hei, menisin nyt sinne Australiaan moikkaamaan niitä sukulaisia. Olisiko sinulla yhteystietoja?”. Tuli hetken hiljaisuus johon tuli hetkeä myöhemmin kysymys: ”Siis ihan oikeasti? No eihän minulla ole, mutta kyllä ne varmaan saadaan”. Kyseessä olivat siis isäni serkut.

Lopulta noin seitsemän ihmisen salapoliisiketjun jälkeen sain Mummini veljen, Olavin yhteystiedot. Olavi kuunteli langan toisessa ja innostui kun kuuli aikeeni. Sain Olavin tytön Paulan numeron ja priiffauksen Australian sukulaisista. Loistavaa, yksi askel eteenpäin. Soitto numeroon ei kuitenkaan tuottanut tulosta, koska parista soittokerrasta huolimatta: numero ei yhdistänyt. Perkele. Moni ihminen oli nähnyt vaivaa ja tähänkö tämä päättyisi? Mietin. Aloin puntaroida mitä tekisin. Eikö se google tiedä aina kaiken ja naputin hermostuksissa googleen Paulan nimen. Muutaman salapoliisi facebookprofiili tutkailun jälkeen, riemukseni löysin oikean henkilön ja laitoin viestiä. ”Isäsi siskon vanhimman pojan tyttö tässä terve – löytyikö oikea henkilö?” Tervehdin facebookissa ja Paula toivotti tervetulleeksi Brisbaineen käymään.

Korvapuustia ja ruisleipää palmupuiden katveessa

Viime keväänä 2019 vierailin ensimmäistä kertaa Australiassa ja paljastui että minulla oli mahdottoman mukavia sukulaisia täällä! Brisbainesta löytyi myös varsin elävä suomiyhteisö ja suomalainen vanhainkoti. Enkä olisi uskonut syöväni korvapuustia ja ruisleipää palmupuiden katveessa verannalla, samalla Suomi-radiota kuunnellen. Mummini, isäni ja tätieni vanhoja valokuvia löytyi Paulan valokuva-albumeista –  varsin merkillistä oli ihmetellä perheen ja lähisukulaisten kuvia toisella puolella maapalloa. Paulan äänessä kuuluva tuttu Savon murre laittoi hymyilyttämään. Ja niin, tässä talossa puhuttiin vielä kaiken päälle ihan puhtaasti Suomea minun ollessa vieraana. Tämä ainutlaatuinen kohtaaminen meni ehdottomasti yhdeksi Australian reissun kohokohdista.

Sukulaiset toivottivat tervetulleeksi uudelleen ja niin minä tuliais Xylitoli-purkat rinkassa löysin itseni taas lokakuussa heiltä. Talovahdin ja Catsitterin hommaa pukkasi minulle kymmeneksi päiväksi, kun Paula ja Jukka lähtivät ansaitulle lomalle Japaniin.

I am convinced that material things can contribute a lot to making one's life pleasant, but, basically,
if you do not have very good friends and relatives who matter to you,
life will be really empty and sad
and material things cease to be important.

-David Rockefeller-

Personal training_dreamcoaching

2 Comments

Nana · 4.11.2019 at 11:01

Ihana lukea! Olipa piristävää kertakaikkisesti! Varmasti mukava rentoutua tuttujen asioiden äärellä, mutta uusissa puitteissa! Korvapuusti himo iski…

    Leena · 7.11.2019 at 08:27

    Kiitos ja ihana kuulla 🙂 Rentoutua oli juurikin oikea sana tähän kohti ja tässä yhdistyi kyllä mukavasti tutut jutut eri maisemissa. Tuoreet korvapuustit on Top10 parhaimmat asiat maailmassa 😀 Ei muuta kun leipaset erän puusteja!

Leave a Reply to Nana Cancel reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *